Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 [ Kirjoita ]

Nimi: Adele

17.07.2015 13:13
Heräsin kauniina kesäisenä aamuna väsyneenä. Olin ajatellut että menisin tallille heti aamusta. Pääsisin ehkä auttamaan aamutallin teossa. Puin ylleni punaiset ratsastushousut ja mustan Kingslandin T-paidan. Otin vielä kenkätelineestä kengät ja lähdin ajamaan kohti Defectiveä. Kun saavuin tallille menin juoksujalkaa talliin jossa Ciara jakeli heiniä iloisesti höriseville hevosille. Kun vihdoin Ciara huomasi minut nainen lykkäsi syliini kasan heinää jotka jaoin kärsimättömille hevosille. Kun aamutalli oli tehty sain viedä hevosia tarhaan. Vein myös Caran vaikka olin lähdössä myöhemmin ratsastamaan. Ajattelin että tamma voisi olla paremmalla tuulella jos se saa hieman ulkoilla.

Istuin toimettomana tallihuoneessa ja selailin kännykällä nettiä, kunnes Ciara tuli ja passitti minut kasaamaan esteitä maneesiin kun joku nainen jota en tuntenut meinasi mennä hyppäämään. Olin saanut kasattua esteet ja olin ihan poikki. Menin tallihuoneeseen ottamaan mehua. Kun olin juonut mehuni lähdin pyydystämään Caraa tarhasta. Tamma olikin jo minua vastassa portilla. Iloinen yllätys! Otin Caran mukaani ja lähdin tallustamaan tallia kohti. Rupesi kuulostamaan siltä että jossain ukkostaa. Toivoin että ukkonen ei tule lähemmäs.

Hoidin Caraa käytävällä. Tamma ei selvästikään pitänyt siitä että joutui olla yksin tallissa. Se hirnui kimeällä todella ärsyttävällä äänellä. Harjasin Caraa pölyharjalla. Se nautti selvästi siitä, että joku hoiti sitä. Otin Caran vaaleanpunaisen kaviokoukun käteen. Olin muuten ostanut sen sille! Tarvitsihan pikku prinsessa oman vaaleanpunaisen kaviokoukun. Putsasin tamman kavioita samalla kun juttelin sille kuinka paljon vihaan koulussa koeviikkoja. Cara näytti siltä, että jos se osaisi puhua se kertoisi kuinka tylsiä juttuni ovat. Onneksi hevoset eivät osaa puhua… Jatkoin Caran hoitamista iloisin mielin. Seuraavaksi oli satulan vuoro. Sujautin sen tamman selkään ja kiristin vyön. Kävin hakemassa satulahuoneesta Caran suitset. Tungin kuolaimet sen suuhun ja laitoin kypärän päähän. Lähdin taluttamaan hevosta kentälle.

Käänsin tammaa hieman niin, että pääsisin helpommin sen selkään. Nousin selkään, kiristin satulavyön, otin ohjat käteen ja annoin Caralle hieman pohkeita. Kävelin alkukäyntejä pitkin ohjin. Hetken päästä otin ohjia hieman tuntumalle ja rupesin taivuttelemaan tammaa. Ensin oikeaan kierrokseen sitten vasempaan. Cara taipui yllättävän hyvin. Menin vähän aikaa pohkeenväistöä käynnissä vasemmassa kierroksessa. Cara ei kovin paljon tykännyt kun kopauttelin pohkeella sen kylkeä. Lopulta sain väännettyä niin, että se ainakin näytti pohkeenväistöltä. Taputin tammaa ja nostin ravin. Vaihdoin suuntaa ja taivuttelin Caraa oikeaan kierrokseen. Cara meni jo hienosti peräänannossa. Ravailin vielä jonkun aikaa oikeaan kierrokseen. Käänsin pitkältä sivulta tamman nelikaariselle kiemurauralle. Suunta vaihtui siis vasempaan. Ravailin Caralla uralla ja menin hieman pohkeenväistöä. Ravissa se meni helpommin kuin käynnissä. Nostin laukan ja ratsastin kahdeksikkoa niin, että kentän keskellä tein laukanvaihdon. Ensimmäisessä laukanvaihdossa tamma pukitti. Toisessa tamma taas pukitti. Kolmannessa tuli puhdas vaihto! Olin iloinen ja otin pienet välikäynnit pitkin ohjin. Vaihdoin suunnan ja nostin laukan. Annoin Caran laukata vähän vapaammin ja nousin kevyeeseen istuntaan. Otin vielä pitkät loppuravit. Annoin vielä pidemmät ohjat ja kävelin loppukäynnit. Olin tyytyväinen Caraan.

Vein tamman talliin ja otin siltä varusteet pois. Cara oli ihan hikinen. Vein varusteet satulahuoneeseen ja laskin vettä ämpäriin jossa luki Caran nimi. Kun ämpärissä oli lämmintä vettä otin sienen ja menin Caran karsinaan. Vedin sienellä enimmät hiet pois ja hieman puhdistin tamman varusteita. Keräsin tavarani ja lähdin kotiin.


Voisinko saada Ideal Victory DFC toiseksi vuokrahevoseksi? Vuokraisin joka toinen kerta Caraa ja joka toinen kerta Victoria.

Vastaus:

Kiva tarina pitkästä aikaa! Ihanaa, saadaan vihdoin Victorillekin vuokraaja! Eli saat sen toiseksi vuokrikseksi :D Tämä tarina menee nyt Caran päikkyyn.

Nimi: Rico

13.07.2015 13:45
Ensimmäinen vuokrauskerta

Astelen jännittynein askelin ensimmäistä kertaa Defectiven ovista sisään. Tallin omistajan kanssa olemme viestitelleet sähköpostin välityksellä, Hertta on kuulemma luonteeltaan "suuri ja pippurinen", tuttua sanontaa hieman muuttaen. Katselen hieman paikkoja, ennen kuin päädyn Hertan karsinalle. Suuri ruunikko tamma seisoo karsinassaan hieman epäileväisen näköisenä.
"Moikka Hertta, saat nyt tottua muhun kun oon sun uus vuokraaja", totean tammalle naurahtaen. Rapsutan tammaa pienesti ja harpon satulahuoneeseen hakemaan tamman harjat. Alan sukia Herttaa reippain vedoin, niin että tamma oikein pölisee.
"Sinäpäs olet pölyinen", köhäisen ja jatkan harjaamista. Kainaloiden kohdalla tamma säpsähtää ja ennen kuin huomaankaan, olen saanut näykkäisyjäljen olkapäähäni.
"Hertta!" parahdan ja pitelen hetken olkapäätäni. Sitten jatkan harjaamista päättäväisesti. Tamma vilauttaa hampaitaan pari kertaa, onneksi ehdin väistää. Kun Hertta kiiltelee harjauksen jäljiltä, otan kaviokoukun esiin ja puhdistan kaviot. Ne FWB-tamma nostaa mukisematta. Heitän kaviokoukun takaisin pakkiin ja kiikutan pakin satulahuoneeseen, ottaen Hertan varusteet matkaani. Aloitan suitsien laitolla, Hertta näyttää sitruunan syöneeltä ottaessaan kuolaimet vastaan. Se riuhtaisee päätään kerran, saan kuitenkin suitset laitetuksi. Satulan laitossa Hertta näyttelee taas hampaitaan, päättäväisesti ja pari kertaa komentaen saan satulan kuitenkin Hertan selkään. Satulavyötä kiristän paremmin sitten maneesissa.

En aio tällä kertaa ratsastaa Hertalla kovinkaan vaativasti, onhan nyt vasta ensimmäinen vuokrauskertani. Aion vain käydä kaikki askellajit läpi, tehdä voltteja ja muita helppoja juttuja. Taluttaessa Hertta seuraa kiltisti vierellä ja pian olemmekin selvittäneet tiemme hieman sateisesta Düsseldorfin iltapäivästä suureen ja tilavaan maneesiin. Pysäytän Hertan keskihalkaisijalle ja kiristän satulavyötä, sekä säädän jalustinhihnat oikean mittaisiksi. Hyppään satulaan, liikkeelle lähtemisestä Hertta onkin sitten eri mieltä.
"Eteenpäin nyt", mutisen ja maiskautan tammalle antaen samalla pohkeita. Hertta ei lähdekään eteenpäin, vaan peruuttaa melkein maneesin seinään asti.
"Hertta!" huudahdan ja napautan tammaa raipalla. Nyt Hertta lähtee astelemaan reippaasti uralle. Istun tamman mukavantuntuisissa askelissa ja pidän ohjat ainakin vähän aikaa pitkinä.
Hetken kuluttua alan ratsastamaan Hertalla voltteja joka kulmassa. Hertta tuntuu jäykänpuoleiselta, siispä yritän parhaani mukaan ratsastaa sitä pyöreäksi voltilla. Käytän aktiivisesti pohjetta ja istuntaa, Hertan suuhun pidän höyhenenkevyen tuntuman, kuitenkin niin että tunnen tamman suun. Hertta vaikuttaa olevan aika herkkä, vaikkei ainakaan heti kauhean notkealta tunnu.
Muutamien volttien jälkeen siirrän Hertan raviin. Hertta riuhtaisee päänsä alas niin, että liu'un sen kaulalle. Onneksi Hertta nostaa päänsä pian enkä siis tipu. Päättäväisesti ratsastan Hertalla suuren pääty-ympyrän, jolla asetan tammaa. Pikkuhiljaa se alkaa notkistua ja tuntuukin jo kivalta ratsastaa. Taputan Herttaa pienesti kaulalle, yhtäkkiä se hypähtääkin sivuun pukin höystämänä ja tipun kyydistä. Näköjään keskittyminen ei saisi herpaantua hetkeksikään.
"Kakkua!" kuulen iloisen tytön äänen katsomosta. Hölmistyneenä käännyn katsomaan tyttöä, joka on kuin taikaiskusta ilmestynyt katsomoon.
"Öh... Moi", tokaisen nolostuneena ja pyyhin itseäni. Pyydystän Hertan maneesin toisesta päästä ja nousen takaisin satulaan. Ratsastan katsomossa olevan tytön luo ja esittäydyn.
"Rico Walker, vuokraan Herttaa. Se näköjään testaa minua oikein urakalla", naurahdan. Ei ehkä paras ensitapaaminen.
"Angel Black, vuokrikseni on shettis, Minni", lyhyenpuoleinen tyttö sanoo. Nyökkään, ja sanon jatkavani ratsastusta. Angel jää katsomaan hetkeksi, sitten hän lähteekin varmaan oman vuokriksensa luo. Otan Hertalla muutaman laukkapätkän, aluksi se ei meinaa nostaa laukkaa, mutta koska en ole luovuttajatyyppiä, saan sen nostamaan laukan. Lopputunnista Hertta kulkee allani oikein pehmeästi.
"Löytyihän se yhteinen sävel", naurahdan ottaessani Hertalla loppukäyntejä. Uskon että tippumisilta vältytään, kunhan tutustun Herttaan kunnolla ja se tajuaa, ettei temppuilu kannata.

Loppukäyntien jälkeen ohjaan Hertan maneesin keskihalkaisijalle ja taputtelen sitä hetken ennen selästä laskeutumista. Nostan jalustimet ylös ja löysään satulavyötä, sitten lähden vuokrikseni kanssa talliin, höpisten sille kaikkea turhanpäiväistä.
"Kyllä meistä vielä hyvä pari tulee!"

Vastaus:

Tämä oli oikein kiva tarina, juuri sopivan mittainenkin! Lisäilen Hertan päiväkirjaan :)

Nimi: Bella Swan

24.05.2015 19:19
Olin täpinöissäni. Lähtisin katsomaan ensimmäistä kertaa Pilkkua. Kun näin ilmoituksen netissä, tiesin että Pilkku oli se oikea. Olin haaveillut omasta vuokra hevosesta jo kauan. Tänään en ratsastaisi. Menisin kentällä taluttamaan sitä. Aion kuitenkin koittaa laittaa sille varusteet...
Heräsin ajatuksistani kellon soidessa. Matikan tunti oli loppunut. Äitini oli tullut hakemaan minua mustalla opelillaan. Onneksi en ratsastanut tänään, niin farkut kävivät. Lähtisin suoraan tallille. Ryntäsi ulos luokasta, ja kiilasin parhaan ystäväni, joka katsoi minua kummissaan. Selittäisin hänelle myöhemmin. Pääsin autoon ja ensimmäinen sana äidilleni oli:
- Talla pohjaan!
Äiti katsoi minua ja sanoi:
- Ei minun sakkoja tarvitse saada vuokrahevosesi takia.
Me molemmat rupesimme nauramaan ja lähdimme matkaan. Koululta tallille kesti vajaa viisi minuuttia. Yhtä äkkiä huomasin olevani tallin parkki paikalla. Astuimme äitini kanssa ulos autosta. Ystävällinen nainen tuli minua vastaan ja toivotti tervetulleeksi meidät. Hän oli tallin omistaja. Ensimmäiseksi putsasin Pilkun karsinan, kun äiti ja tallin omistaja juttelivat. Joku nuuhkaisi minun niskaan...
...se oli Pilkku! Se oli paljon useampi kuin kuvissa! Tunsin heti että minä ja Pilkku kuulimme yhteen. Sanoin:
- Hei muru, katsos mitä toin sinulle! Ojensin omenan Pilkulla. Sitten taputin sitä kaulalla ja jatkoin karsinan siivoamista. Kun karsina oli valmis, vein Pilkun harjattavaksi. Harjasin ensin kumisuolla, ja sitten pöly harjalla. Sitten selvitin sen harjan ja hännän. Ja seuraavaksi oli vuorossa kaviot. Putsasin ne, mutta kun laskin viimeisen kavion, jalkani jäi sen alle. Sanoin "Auts! ". Onneksi se nosti kavionsa pois jalanpäältäni. Onneksi ei sattunut mitään. Lopuksi harjasin mahan alueen ja sään alueen pehmeällä harjalla. Sitten varustin hevosen. Pilkku liikuskeli talli käytävällä. Lopulta sain sen valmiiksi. Sitten hain riimun- narun ja kiinnitin sen. Sitten lähdimme koko poppoo kentälle. Pilkku seurasi ja kuunteli hyvin minua. Tallin omistaja sanoi että pärjäsin hyvin. Lopuksi tallin omistaja nousi selkään ja näytti miten Pilkkua piti ratsastaa. Hän meni todella hyvin Pilkulla. Lopuksi hän sanoi että saisin nousta selkään seuraavalla kerralla. Menimme ottamaan Pilkulta varusteet pois. Tallin omistaja sanoi että voisimme jättää Pilkun kiinni, ja hän huolehtisi sen pois. Sitten hän sanoi että voimme lähteä kotiin. Sovimme että tulisin seuraavana perjantaina uudelleen. Sitten lähdimme kohti kotia. Kotona kertasin tapahtumat isälleni. Hän oli hyvin ylpeä minusta.

Vastaus:

Heippa Bella :) Oli oikein kivaa saada sinut tallille jo näin pian! Tarinasi oli kiva ja hyvän mittainen. Löysin kuitenkin paljon kirjoitusvirheitä (pöly harjalla -> pölyharjalla, yhtä äkkiä -> yhtäkkiä jne). Kirjoita tarina ensi kerralla esimerkiksi Wordiin, tai muuhun joka näyttää kirjoitusvirheitä. Kannattaa myös oikolukea teksti ennen vuokrauskirjaan lisäämistä, jotta tirhilta kirjoitusvirheiltä vältytään.
Muuten kyllä tykkäsin tarinastasi paljon, se oli oikein kivaa luettavaa :). Teem sinulle myöhemmin tänään oman sivun, sillä nyt täytyy lähteä kouluun :D

Nimi: Ama

20.05.2015 14:50
Uudet tallikuteet olivat siistit.No olihan niillä hintaakin ollut. No mitä laadukkaammat vaatteet sitä mukavampaa!

Äiti oli tehnyt terveellistä aamupalaa johon kuului mm: Juustoleipää,jogurttia ja maitoa. Syön rauhassa sillä minulla ei ole mikään kiire tallille.
"Minkä näköinen ja rotuinen se Sunny on? Ja osaako se käyttäytyä, ettei vain mitään tapahdu?" Jaana kysyi.
" No, Sunday Morning eli Sunny on Hollannin puoliverinen tamma. Se on myöskin tiinenä. Kimo mutta siinä on paljon harmaata.Ja se on korkemmillaan hypännyt 150cm esteitä! Se on kiltti ja hoitaessakin kiltti. Ja sillä on tosi iso laukka!" Huusin suoraan äidilleni kun olin niin innoissani.

Syötyäni vetäisen uudet Jodhpurit jalkaani ja jatkan matkaa pyörällä.Metsätietä pitkin pyöräily ei ollut kovin hauskaa. Töyssy. Kaaduin, kamalaa,polveen tuli kamalaryuhje ja verta vuotaa. Veri ehti jo nilkkaan asti , mutta housuihini ei tullut reikää.

Tallilla menin Ciaran luokse ja selitin mitä tapahtui.
"No minäpä annan sinulle laastarin", ja hänhymili.
Hymyilin vienosti takaisin.

Nyt laastari oli polvessani ja housut oli nostettu polevn kohdalle. Selvisin vain parilla naarmulla ja verellä. No ei se minua haitannut yhtään.

"Lähdettäisinkö nyt sinne maastoon?" Ciara kysyi.
"Juu toki mennään vaa!"
" Minä muutes menen Fionalla,sillä kimolla" Ciara sanoi päättäväisenä.
Hymähdin.

Hevoset olivat tarhassa, joten ne piti sieltä hakea. Fiona ja Sunny olivat samassa. Sain violetin riimun joka kävi Sunnylle kuin tehty! Sain sen nopeasti kiinni, mutta Fiona lähti juoksentelemaan kauas pois vaikka Ciara yritti sitä kiinni saada.

Vihdoin! Hevoset ovat kiinni. Molemmat hevoset lönkyttelivät perässämme, kun puhuimme ratsastukseta ja kaikkea siitä. Sunny oli ehkä hieman hermona uuden ihmisen kanssa mutta en aikonut välittää siitä kummempaa.

Harjailin ratsuani ja Ciara omaansa. Valmiita varustamaan. Jätin oven raolleen koska tiesin Sunnyn pysyvän siellä. Varustehuoneessa oli puhdasta ja siellä tuoksui nahka. Pari tallityttöä istui kiillottelemassa varusteita, mutta emnin epäröimättä ja otin varusteet naulasta. Tallinomistaja Ciara oli jo varustanut Fionan, joten kävin hakemassa kypäräni.

Satulointi onnistui hienosti jos ei lasketa paria luimisteluija. Suitset se otti kuin itsestään. Ei tarvinnut työntää sorma kurkkuun kuten ratsastuskoulun poneilla.

Nousimme pihalla selkään ja Ciara neuvoi hyviä' maastoja.
"Tuolta oikealle niin pääsee metsätielle. Kauanko tästä menee kotiisi? voisimme käydä siellä, jos ei ole pitkä matka!"
"Ei tästä kestä enää kuin 20 minuuttia. Ja mennän vaan. Äiti kun pitää vapaa päivää tänään." Sanoin.

Ratsastimme kymmenen minuuttia rauhallisesti ja sitten otimme viimeiset ravit ennen kotia.
"Sunny on täydellinen! Se menee niin tasaisesti ja saanhan kokeilla hieman laukkaa jos kerta menen vielä hyppäämään?
"Juu toki saat yhden pätkän kokeilla jotta se jaksaa pari pystyä hypätä!" Ciara sanoi nauraen.

Koputin talomme oveen Sunnyn selästä sillä se uskalsi jopa pihaan asti. Äiti asteli ulos.
"Voi onko tämä se Sunny?Onpa se kaunis!" Äiti sanoi.
"Onhan se " Sanoin ja loistin ilosta.
"Voin maksaa Amandan vuokran jo nyt" Äiti sanoi Ciaralle ja ojensi vuokrarahat.
"Kiitos. Ama pärjää Sunnylle hienosti. Hänpääsee tänään jo kokeilemaan hyppäämistä!"
" Hienoa, hän kun ei ole pitkään aikaan hypäännyt"

Lopetimme keskustelun juteltuamme noin 10 minuuttia. Ratsastamme pätkän käynnillä ja pysähdyin sovitussa paikassa. Annan Ciaran laukata Fionalla. Tarkotus oli lähteä perään rauhallista laukkaa. Annan käynnistä Sunnylle laukka-avut ja se nostaa pehmeän suuren laukan. Laukka pomppii hieman mutta se oli varmasti hienoa katseltavaa.Laukkasimme rauhassa Fionan luo ja siirryyin käyntiin.

" No sehän meni hyvin!" Ciara ilakoi.
"Kiitos, Sunny on hienoin nähneeni hevonen" Vastasin.

Tallin pihassa suuntaamme kentälle. Ciara pystyttää meille kaksi pystyä ja yhden trippelin. Sarjana tultavat pystyt olivat helppoja mutta trioppeli jännitti.

Annan taas laukka avut ja laukka alkaa kasvaa nopeaksi, muttei liian.

Jatkuu!! taas




Vastaus:

Ensimmäinen vuokrauskerta vaikutti oikein mukavalta ja pärjäsit oikein hyvin Sunnyn kanssa! Lisään tarinan Sunnyn päiväkirjaan, kunhan se valmistuu kokonaan.
Kiinnitäthän huomiota seuraavalla kerralla oikeinkirjoitukseen; yhdyssanat ja pilkut oikein. Kannattaa kirjoittaa tarina ensin vaikka Wordiin kokonaisuudessaan ja lisätä tänne, Word näyttää kirjoitusvirheet jotta voit korjata ne ja saat tarinan kokonaisena tänne :)

Nimi: Ama

19.05.2015 17:28
Ensimmäinen päivä jännittää aina. Nimittäin ensimmäinen päivä Defectivessä Sunnyn vuokraajana.

Eilis illan keskusteluita:¨

"Äiti, mun pitää aamulla mennä Defectiveen, koska mulla on siellä vuokrahevonen" sanoin äidilleni.
"No sitähän varten muutimme Saksan Düsseldorffiin, että sinä pääsisit kilpailemaan ja hevosia hoitamaan" Äitini Jaana sanoi.

Äiti siis piti hevosista. Meillä oli aiemmin ollut hevosia, mutta rahanpuutteen vuoksi myimme tilan ja muutimme Saksaan töihin. Sieltä äiti sai töitä ensiapu hoitajana. Meillä oli ollut kilpailevia Hollanninpuoliverisiä, joten tämä olisi täydellinen tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä.

Herään unestani. Olin hikinen ja kuumissani. Jännitti. Arvelin jännityksen tulevan uudesta vuokraajan-tittelistäni. Sunny oli täydellinen. Olin eilen illalla soittanut Ciaralle ja hän sanoi että lähdemme maastoon ja kokeilemaan pikkuesteitä. Rakastin esteitä. Onneksi Sunnykin innostui niistä.

Nousen ylös ja suunnilleen ryömin vaatekaapilleni vaikka aamu sarastaa jo ja kello on 9.00. Tallilla piti olla 10.30.
Yömekon ja villasukat vaihdan uusiin Kingslandin vaatteisiin, eli tummansiniseen huppariin jonka ajattelin sopivan Sunnyn kanssa. Uudet farkkuratsastushousut olivat kokopaikkaiset, ja ajattelin että niillä olisi mukava ratsastaa

Jatkuu!!

Vastaus:

Vastaan ylempään ^

Nimi: Angel Black

08.05.2015 20:18
Sopii! Tein nyt hieman tuommosen kertomus tarinan. Tai siis semmosen ei päiväkirjatyylisen vaan sellasen hän-tarinan.

Vastaus:

Ihan kivaa vaihteluahan tuommoiseen tyyliin kirjoitettu tarinakin oli :)!

Nimi: Angel Black

30.04.2015 14:00
Angel kiristi Minnin satulavyön ja suoristi satulahuovan. Kohta ratsukko jo oli valmis! Angel talutti pienen mutta pippurisen vuokraponinsa kentälle, ja hyppäsi selkään. Minni tiesi, että nyt ollaan menossa ratsastamaan. Se poliki jalkaansa ja hirnahteli, kun Angel sovitti jalustimia. "Eka kerta kun ratsastan sulla" Angel totesi ja silitti Minnin kaulaa. Siten hän otti ohjastuntuman. Minni hörähti ja lähti kuin käskstä liikkeelle. Tamman pienet kaviot kopisiat kentän pintaan ku Angel jo nosti ravin. Angel istui ryhdikkäästi ja varmasti satulass. Hän painoi pohkeensa ponin kylkiin ja kannusti sen laukkaan. Tyttö keinui Minnin selässä kun tivolissa. Angel otti kevyen istunnan, jotta laukkaaminen olisi Minnille kevyempää. "Ihanaa!" Angel mietti. Minni laukkasi laukkaamistaan, kunnes se pysähtyi kuin seinään. "Mikä sinun tuli?" Angel mietti ja räpäytti Minniä hellästi raipalla. "Ihahaah" Minni vain hirnui. "Räps" Angel räpäytti aipalla toisenkin kerran. Silloin Minni lähti liikkeele. Hitaasti, mutta varmasti, Minni ravasi kentän toiseen päähän. "Hieno tyttö" Angel kehui ja taputti tammaa kaulalle. "Hoo, käyntiin" kuiskasi Angel. "Loppukäynnit" hän jatkoi. Minni seisahtui hetkesi, pukitti ilosta, laukkasi pienen ympyrän, ja nousi pystyyn. Angel puristi polvensa tiukasti satulan kyltiin. "Bravo!" Kuului Ciaran mahava ääni kentän laidalta. "Mutta eihän Minni pysynyt hallussani. Miksi taputat?" Angel kysyi hämmästyneenä, kun Minni laskeutui neljälle jalalle. "Opetin tuon minnille parivuotta sitten." Ciara vastasi ja käveli kentälle. "Se vain tarvii lisää harjoitusta." Hän jatkoi ja taputti ponia. Angelin suu loksahti auki. "Oikeastaa Minni oppi sen sirkuksessa. Ei tarvi sanoa kuin 'Loppukäynnit' ja poni on jo tehnyt tempun" Ciara kertoi. Angelin suu loksahti vielläkin auemmaksi. "Sirkus? Mitä? Miloin?" Angel sai sanotuksi, ja laskeutui tamman selästä. "Isäni työskenteli sirkuksessa 15-vuotta" Ciara vastasi ja hölkkäs kentän reunalle. Sitten hän hölkkäsi takaisin punainen liina mukanaan. "Katso" hän sanoi, ja kiinnitti liinan Minnin kuolaimeen. Kävelin kauemmas. Ciara pyysi Minnin raviin ja sanoi: "Loppukäynnit". Taas sama temppu toistui. Minni oli sirkushevonen! Tai ainakin sen veroinen!!

Vastaus:

Kiva tarina! Laittaisitko kuitenkin puheenvuorot ensi kerralla omalle rivilleen, niin teksti olisi helpompaa lukea ja saisi vähän lisää pituutta :)
Lisäilen tämän Minnin päiväkirjaan

Nimi: Angel Black

03.04.2015 20:11
iltaruokaa ja lörpötystä

Istuin Minnin karsinan nurkassa. Minni mutusti iltaheiniä, ja välillä kääntyi katsomaan, olinko viellä nurkassa. Siinä nurkassa istuessani luin Minnin vanhaa päiväkirjaa. Eräs merkintä oli tehty 3.4.2011. Sehän oli tänään! Otin paremman asennon, ja luin ääneen, jotta Minnikin kuulisi: "Sain tänään ihanan vuokraponin. Minnin. Minni on shetlanninponitamma, kiltti sellainen. Heti kun sain tiedon että Minni on nyt muon vuokris, pä suuntasi Defectiveen sillä sekunnilla. Olin just silittämässä Minniä, ku se tallin omistaja Ciala tuli, ja luuli mua aloittelijaksi. Ku mähän oon niin kauheen lyhyt, ei se oikeen uskonu ensin että mä oon 13-vuotias. Ciala kertoi, että aikoo myydä Defen jollekkin Ciaralle. Toivottavasti se ois kiva uus omistaja, sillä jos ei, saattaa olla, että joudun pihalle täältä, ja en näe enää Minniä kosk.... siihen kirjoitus loppui. Tuijotin sivua ihmeissäni. Joku oli ollut minun kaltaiseni, ja saanut Minnin hoitsuksi. Mutta kuka? Miksi kirjoitus loppui kesken? Päätin unohtaa päiväkirjan ja aloin höpötellä Minnille joutavia. Minni huomenna mennään maastoon, tai ainaki kentälle. Löpisin sille. Minni oli erityinen poni. Se osasi kuunnella. Kun aloin höpöttää sille esteratsastuksesta ja siitä, miten estettä tuli lähestyä, se jätti syönnin ja tepasteli luokseni. Sitten se pisti maate viereeni, ja laski päänsä syliini. Tamma kuunteli hiljaa, kun kerroin sille kvyen istunnan tärkeydestä. Oikeasti en tiennyt ratsastuksesta paljoa, mutta kunhan höpisin. Lörpöttelin tammalle joutavia koko illan, kunnes Ciara käveli karsinalle. "Onko ollu kiva päivä?" hän kysyi, ja avasi karsinan oven. Minni nousi nopeasti pystyyn huomatessaan Ciaran tulevan karsinaan. "Joo on ollu" vastasin. Huomasin Ciaran kainalossa hänen vanhan vuokra heppansa päiväkirjan. "Luetaanko tätä?". "Jepulis!" sanoin. Ciara istui viereeni ja avasi pölyisen kirjan. Sitten hä alkoi lukea. Minni käveli taas luokseni, ja pisti makaamaan, pää sylissäni. "3.3.1988 Keskiviikko" Ciara aloitti. "Kävin ratsastamassa Leimulla, uudella vuokrahevosellani. Leimu on suomenhevosruuna parhaimillaan. Ravasimme kentällä ja teimme pieniä voltteja. Leimu on paras heppa!"Ciara luki. Minni on paras heppa! minä ajattelin.

Vastaus:

Jännittävää! En tiennytkään, että Minnillä oli vanha päiväkirja, mutta hyvä kun löysit sen :)

Nimi: Angel

03.04.2015 13:04
Maailman paras sähköposti kliklahti postilaattikkoon juuri kun olin lukemassa mummon viestiä. Viesti oli Defectivestä, eräältä tallilta, jolta olin pyytänyt shettistä hoitsukseni. Sammutin tietokoneen, ja nappasin ratsastuskamppeet naulakosta. Sitten lähdin kohti Defectiveä.

DEFECTIVE luki kyltissä, joka oli pystytetty kiiraisen tien päähän. Käännyin kyltin suuntaan ja silloin näin jotain ihanaa: Lukemattomasti ihania hevosia, hyvin hoidetut tarhat, ja suuren maneesin. Suuri punainen talli keskellä pihaa varasti huomioni. Tarhojen takana oli pienempi talli. Kävelin lähemmäs, jolloin näin tekstin pienen tallin ovessa. PIKKUTALLI, siinä luki.Olin lukenut Defen sivuilta, että vuokraponini ilmeisesti asuisi siellä. Kävelin pikkutallille ja kurkkasin ikkunasta sisään. Näin suuren karsinan, ruoka- ja juomakuppeineen. Suuren heinäkasan luona näin jotain erityistä: se oli Minni, vuokraponini! Kiiruhdin pikkutalliin sisään, ja ryntäsin Minnin karsinalle. Minnin karsina oli viimeinen vasemmalla. Karsinan ovi oli puolikokonainen, eli siinä ei ollut yläosassa muuta kuin kalterit. Liu'utin oven auki, ja sillon sydämmeni pomppasi kurkusta ulos ja kattoon. Maailman söpöin shetlanninponi mutusti päiväheiniään, yksin hämärässä karsinassa. Suljin karsinan oven, ja kävelin hiljaa Minnin luo. Minni nosti päänsä heinäkasasta, ja katsoi sitten minua. Juuri kun olin ojentamassa käteni silittääkseni tammaa, kuulin äänen: "Hei sinä! Pois Minnin karsinasta. Minniin ei aloitteliat koske, sillä se saattaa purra. Sen uusi vuokraaja saattaa tula milloin hyvänsä, ja sinä, kuka nyt oletkin, yrität silitellä sitä ilman lupaa!". Käännyin ja näin pitkän naisen karsinan toisella puolella. "Anteeksi, mutta minä olen Minnin uusi hoitaja", sanoin topakasti ja tulin karsinasta. "Ai, anteeksi. Kuvittelin inut pidemmäksi, kun esittelyssä sanoit olevasi 13.vuotias" nainen sanoi ja kätteli minua. "No, minä olen lyhyt kasvuinen. Saatan näyttää ihan eskarilaiselta. Anteeksi ku en kertonut tulostani..." selitin. "Nimeni on Ciara" nainen sanoi ja kysyi sitten: "Oliko sinun nimesi Angel?". "Joo. Black Angel". "No mukavaa kun tulit, ja anteeksi viellä se äskönen!" Ciara sanoi ja kääntyi lähteäkseen. "Tuletko, jos esittelen paikat ja Minnin varusteet?" hän kysyi. "Joo tulen!" vastasin ja lähdin hänen peräänsä.

Vihdoin tiesin Defestä kaiken. Missä oli yksärien ruuat, ja missä kenenkin varusteet. Missä tallikoira Pafun talutushihna oli ja missä oli talikko. Mihin tarhaan Minni laitetaan, ja mitä ruokaa sille annetaan. Tiesin kaiken tuon, ja paljon muuta, kun Ciaran kolmen tunnin esittely oli ohi. Hän oli esitellyt hoitajat, työntekiät, hevoset, kaiken. Kirjaimellisesti kaiken! Nyt minulla oli aikaa mennä katsomaan Minniä. Ciara oli antanut minulle lapun, jonka voisin kiinnitää Minnin karsinan oveen. Näin siinä luki:

Hyvä Minnin vuokraaja. Tässä muistilista asioista, joita sinun tule tehdä, omalla käyntikerrallasi. Kaikki jutut eivät ole pakollisia.
Siivoa Minnin karsina.
Vie/hae tarhasta.
Ruokinta (aamu, päivä, ilta)
Käy ratsastamassa/juoksuttamassa.
Harjaa Minni väh. kerrän päivässä (talvikarva on nyt tosi irtoavaa!!)
Putsaa kaviot, testaa ettei kengät lähde.
Puhdista varusteet
Mukavia ratsastushetkiä! Ilmoitathan, jos jotakin tapahtuu. Terveisin Ciara.

"tehtävät" kuulostivat tosi kivoilta! Ensin päätin viedä Minnin tarhaan ja siivota karsinan. Kävelin rytmikkäästi varustehuoneeseen ja otin Minnin riimunvarren sinisestä hyllystä, juuri sieltä mihin Ciara oli sen osoittanut. Avasin Minnin karsinan ja nappasin tamman taidokkaasti kiinni. Sitten kiinnitin riimunnarun riimuun ja talutin ponin ulos. Olin jo melkein Minnin pikkutarhalla, kun vastaan minua tuli pitkä tyttö, joka talutti jotain hevosta. "Moi! Olen Lena. Oletko uusi hoitaja?" tyttö kysyi ja pysähtyi juttelemaan. "Jep. Olen Angel, 13-vuotias. Vuokraan Minniä. Hieno tamma, vai mitä?" vastasin iloisesti. "Aa. Luulin sua nuoremmaksi. Ootko lyhytkasvunen?" Lena vastasi. "Joo olen. Mutta nyt pitää viiä Minni tarhaan" sanoi ja jatkoin matkaa. Päästin Minnin tarhaan, ja lähdin heti pikkutalliin. Tallkoira seurasi minua sisälle talliin. Sitten se istui Minnin karsinan ovelle seuraamaan puuhiani. Tuo oli ilmeisesti se talli koira, josta Ciara oli kertonut.

Kun karsina oli siivottu, lähdin hakemaan Minniä tarhasta. Minni laukkasi tarhan päähän ja sitten takaisin. Valkoinen harja hulmusi, ja kaunisti tamman toffeen väristä turkkia. Pidin sellaisista hevosista. Pidin todella.
--------------------------------------------------------------- -------------------------------------------
-Angel eka tarina. Hihi. Toivottavasti meni yvin:))

Vastaus:

Oikein kiva tarina! Kun pääset ratsastamaan, alan laittaa tarinoitasi Minnin päiväkirjaan :)

Nimi: Lena

31.01.2015 16:48
Tasan kuukausi sitten olin ollut Defectivessä ensimmäistä kertaa, vuokraamassa Dellaa. Harmittelin, kun viime kerrasta oli päässyt vierähtämään niin kauan aikaa. Olin sairastellut ja muutenkin oli ollut hieman kiireellistä, nyt minun oli kuitenkin ryhdistäydyttävä. Saavuin Defectiveen taas Volkswageneni kuljettamana, parkkeerasin sen parkkipaikalle ja harpoin tallirakennukseen pienesti hyräillen. Talli oli hiljainen, edes tallin omistajaa ei näkynyt missään. Eräästä karsinasta kuitenkin kurkisti joku tummatukkainen nainen.
"Hei!" tämä tervehti iloisesti.
"Moikka!" huikkasin takaisin. "Oletko töissä täällä?" jatkoin.
"Kyllä, olen Defectivessä tallimestarina. Elvira Bergholm", muodikkaasti pukeutunut nainen sanoi ja kätteli minua.
"Minä olen Lena Schwartz, vuokraan Dellaa", selitin.
"Sepä kiva!" Elvira sanoi ja siirtyi seuraavaan karsinaan, ja alkoi puhdistaa sitä.
"Minun pitää varmaan hakea Della ulkoa, työn iloa!" naurahdin ja lähdin tarhoille.

Sää oli puolipilvinen ja lämmintä oli pari astetta. Hyvän sään ansiosta voisin ratsastaa kentällä. Kävelin Dellan luo hymyillen ja taputin sitä kaulalle. Tamma nuuhki minua hetken, ja sitten ujutin sille riimun päähän.
"Varmaan mietit kuka ihmeen muukailainen sua tuli hoitamaan", naurahdin hieman samalla, kun menimme Dellan kanssa talliin. Kiinnitin sen tallikäytävälle, vaikkei se välttämättä olisi ollut tarpeen, mutta ei kai siitä harmiakaan olisi. Hain harjat ja aloin sukia Dellaa. Della käyttäytyi koko operaation ajan nätisti, ja kaviotkin sain puhdistetuksi. Hoitotoimenpiteiden jälkeen hain satulan ja suitset ja varustin Dellan. Della otti kuolaimet kiltisti ja satulan kanssa ei ollut ongelmia. Laitoin vielä itse kypärän ja lähdin Dellan kanssa kentälle.

Talutin Dellan kentän keskihalkaisijalle ja nousin satulaan. Della vaikutti hieman levottomalta ja olisi halunnut jo lähteä uralle. Pääsin kuitenkin kyytiin, ja lähdin ensin rauhallisessa käynnissä kävellen uralle. Muistelin kuulleeni Dellan suurista askelista, ja sellaiset ne olivatkin. Muutaman käyntikierroksen jälkeen otin raviin ja aloin tehdä suuria ympyröitä Dellan kanssa. Hämmästyin Dellan suurista raviaskelista, ja keventäessä tuntui lentävänsä ainakin metrin satulasta. Uskoin kuitenkin tottuvani askeliin piakkoin. Della oli yhteistyöhaluinen, joskin energinen, ja vauhti meinasi välillä karata lapasesta. Pidin kuitenkin pään kylmänä. Vaihdoin suunnan ja tein ympyröitä myös toiseen suuntaan. Ympyröiden lisäksi aloin tehdä kaikenlaisia kiemurauria, ynnä muita kuvioita. Tein myös muutamia siirtymisiä ravista käyntiin ja toisin päin.

Tunnin loppupuolella päätin ottaa myös laukkaa. Vatsanpohjalle kertyi hieman perhosia, mutta rennosti tein laukka-avut ja Della siirtyi pehmeästi matkaavoittavaan laukkaan. Ah, kuinka pehmeät askeleet Dellalla olikaan! Nautin täysin siemauksin joka askeleesta. Laukkasin jonkin aikaa, reipasta ja tasaista laukkaa. Päätin pitää tämänpäiväisen ratsastuksen rentona, joten otin laukat molempiin suuntiin ja sitten olikin jo loppuverryttelyiden aika. Loppukäyntien jälkeen pysäytin Dellan keskihalkaisijalle ja silitin sitä kevyesti. Ilta oli jo hämärtynyt, tallirakennuksen valot näyttivät kutsuvilta ja tallipihan yllä leijui pehmeä talvi-illan tunnelma.
"Olet kyllä maailman ihanin vuokris!" sanoin tammalle ja halasin sitä pitkään, nauttien vaan sen läsnäolosta. Sillä hetkellä tajusin olevani maailman onnellisin ihminen!

Vastaus:

Kiva nähdä suakin täällä pitkästä aikaa! Tämä oli juuri sopivan mittainen tarina, jonka menenkin nyt heti lisäämään Dellan päiväkirjaan :)

- Ciara

Nimi: Lena

31.12.2014 14:53
Saavuin luotettavalla kotimaisella Volkswagenillani Defectiven tallipihaan, jossa oli lisäkseni vain yksi auto ja pari pyörää tallin seinää vasten nojaamassa. Alueella oli 3 tallirakennusta, yksi suuri ja kaksi pienempää. Päättelin, että suurin on päätalli. Saksassa oli tavanomaista, että talleilla oli paljon hevosia, ja nopealla päättelyllä tälläkin tallilla saattaisi olla ainakin 50 hevosta, ainakin mitä tallien kokoja katsoi. Harpoin sisään ja hengitin sisääni ihanaa hevosentuoksua. Samassa kuulin ystävällisen naisenäänen takaani.
"Hei, taidatkin olla se uusi vuokraaja?" hän sanoi iloisesti.
"Lena Schwartz, hauska tavata", sanoin ja kättelimme virallisen oloisesti.
"Minä olen Ciara Dahlman, tallin omistajatar. Tallilla pyörii myös kasa muuta henkilökuntaa, mutta heihin törmäät varmasti myöhemmin", Ciaraksi esittäytynyt nainen sanoi ja viittoi minua mukaansa peremmälle talliin.
"Voin esitellä sinulle nopealla vilkauksella tämän tallin, sitten pääset puuhailemaan Dellan kanssa. Sehän se sinun vuokrahevosesi oli, eikös näin?" Ciara höpötti tuttavallisesti. Ciara puhui hyvin saksaa, mutta sain silti pääteltyä, ettei nainen ollut ihan syntyperäinen saksalainen.
"Minkä maalainen sinä olet?" kysyin ja samalla tunsin itseni idiootiksi, kysymys oli ainakin omasta mielestäni kuulostanut todella tönköltä.
"Suomesta", Ciara sanoi hymyillen.
Olisi tehnyt mieli kysyä, miltä tuntui asua siellä kymmenmetrisen hangen ja kolmenkymmenen asteen pakkasen keskellä, mutta en viitsinyt. Ja kyllä minä tiesin, ettei siellä nyt ihan aina mikään Siperian sää ollut, vaikka olinkin asunut koko ikäni Saksassa, jossa tuskin on lunta ollekaan.
"On Suomessa kesäkin", Ciara naurahti huomatessaan pohdiskeluni. Hymyilin naiselle takaisin ja jatkoimme tallikierrosta.

Ciara esitteli minulle tallin tilat, muunmuassa satulahuoneen, pesuboxin ja kaiken mitä tallista nyt saattoikaan löytyä. Ja tietysti myös Dellan karsinan ja varusteet.
"Kysy ihmeessä jos tulee kysyttävää, tai jos kahvihammasta alkaa kolottaa, niin tule luokseni kahville", Ciara sanoi ja naurahti hieman.
"Heh, ensin minä varmaan hoidan Dellan", naurahdin. "Della taitaa olla ulkona?" kysyin vielä.
"On se, pidä hauskaa sen kanssa!" Ciara toivotti ja sitten hän olikin jo häipynyt. Jäin toimeettomana seisomaan tallikäytävälle, kunnes tajusin, että Dellahan piti hakea ulkona. Nappasin karsinan ovessa olevan riimun matkaani ja harpoin tarhoille.

Tähystelin tarhoille ja etsin kuumeisesti Dellan näköistä tammaa. Olin nähnyt kuvan vain netissä, mutta silti tamma oli helposti tunnistettavissa. Se söi heinää tarhassaan ja vaikutti rauhalliselta tapaukselta. Kävelin sen luo lempeästi puhellen.
"Olen vuokraajasi, Lena", höpötin ja samalla laitoin tammalle riimun päähän. Della oli selvästi kiinnostunut ja tunki päätä syliini.
"No niin, mennäänpäs nyt", naurahdin ja otin riimunnarusta tukevan otteen. Della lähti kävelemään vierelläni reippaasti, mutta kuitenkaan rynnimättä. Talutin Dellan karsinaansa ja riisuin siltä riimun, ja kävin hakemassa harjat satulahuoneesta. Harjat nähdessään Della alkoi pyöriä ja ei olisi halunnut pysyä paikallaan.
"Della, paikka!" sanoin kuin kyseessä olisi koira. Tamma pärskähti kerran hieman tympääntyneenä ja pysyi sitten paikallaan, kun harjasin sitä pitkin, rauhallisin vedoin. Harjasin tammaa huolellisesti joka puolelta ja puhdistin tietenkin myös kaviot.

Hoitotoimenpiteiden jälkeen laitoin Dellalle juoksutuskamppeet ja lähdin sen kanssa kentälle. Ohjasin Dellan suurelle ympyrälle ja ensin se meni hetken käyntiä molempiin suutiin.
"Ravi!" sanoin ja maiskautin hieman. Tämä taisi olla Dellalle tuttua puuhaa, koska se lähti heti temmokkaaseen, liitävään raviin.
"Mahtavaa Della!" kehuin tammaa. Se ravasi upein askelin ja juuri sopivaa vauhtia. Della ravasi hetken myös toiseen suuntaan, sitten oli hetki mennä rennosti käyntiä. Otin muutamia siirtymisiä käynnistä raviin ja toisin päin. Sen jälkeen halusin kokeilla laukannostoa, joten sanoin kuuluvasti "laukka" ja napautin hieman juoksutusraipalla Dellan jalkojen taakse. Tamma nosti upean laukan. Ihailin tamman laukkaa hetken ja pienen pätkän jälkeen oli aika ottaa käyntiä. Vielä pari laukannostoa, sitten talliin hoitamaan Della ja antamaan muutama herkku kiitokseksi. :)

Vastaus:

Tykkäsin todella paljon tarinastasi! Se oli ihanan arkinen mutta kuitenkin mielenkiintoinen. Olen aivan varma, että sinusta ja Dellasta tulee hyvä pari! Lisään tämän Dellan päiväkirjaan :)
-C

Nimi: Mona

03.12.2014 15:17
Avaan oven varovasti ja se narahtaa hieman. Astun sisään ja pistän oven takanani kiinni. Tallista kuuluu tavan omaisia ääniä. Hevosten hörähdyksiä, heinän mutustamista ja kolinaa. Kävelen ympäri tallia ja pian huomaan erään karsinan ovessa pienen kyltin, jossa lukee Scarlet. Henkäisen ja nostan katseeni kuvankauniiseen tammaan.
-Hei Scarlet, huokaan hiljaa. Avaan karsinan oven ja silitän tamman siroa päätä. Suljen karsinan oven kumminkin hetken päästä ja lähden etsimään Vivaa. Tapaan naisen käytävällä ja tervehdin häntä:
-Hei. Olen Mona Stan. Tulin hoitamaan Scarletia. Saanko ratsastaa sillä jo tänään?
-Hei Mona. Tietenki saat ratsastaa sillä, mutta muista olla varovainen, se osaa olla hankala. Nyökkään ja kysyn vielä muutaman kysymyksen varusteista. Sen jälkee astelen varustehuoneen suuntaan ja nappaan mukaani Scarletin harjat ja varusteet. Tuon ne tamman oven viereen ja otan pakista pehmeän harjan. Alan sukia tammaa joka seisoo paikallaan nauttien harjauksesta.

Hoito toimenpiteiden jälkeen varustan tamman. Scarlet on ihanan rauhallinen. Painan kypärän päähäni ja olen laittamassa hanskoja, kunnes huomaan, että ulkona on alkanut sataa räntää. Päätän käyttää tallin maneesia hyväkseni ja suuntaan Scarletin kanssa sinne. Avaan maneesin ovat ja pyöräytän tamman maneesin puolelle. Suljen oven kirskahtaen ja kännyn tamman puoleen. Lasken jalustimet alas ja kiristän vyötä. Laitan ohjat kaulalle. Työnnän jalustimen jalkaani ja ponnistan. Matka tuntuu todella pitkältä, mutga pääsen, kuin pääsenkin selkään. Lyhennän jalustimia muutaman reijän ja pyydän hevosta käyntiin. Mietittyäni, mitä tänään tekisin, päätän ottaa ohjat.

Pyydän hevosta siirymään raviin ja tee suuria voltteja päätyihin ja tempon vaihteluita pitkillä sivuilla. Scarlet tuntuu rennolta ja samalla hieman jäykältä. Tutustun tänään kunnolla Scarletiin. Vaihdan diakonaalilla suunnan ja istun harjoitusraviin. Jään keskiympyrälle ja taivuttelen siinä sisään sekä ulos. Scarletin pää hakee yhä alemmas ja alemmas. Pian huomaan Scarletin hakevan peräänantoa. Ajattelin etten tänään ratsastaisi sitä peräänantoo, vaan köpsyttelisin hieman. Jatkan uralle ja teen kolmikaarisen kiemurauran käyntiin siirtymisillä. Uralle taas palattuani nostan oikean eli myötä laukan ja teen siinäkin tempon lisäyksiä. Teen suurta kahdeksikkoa jossa vaihdan keskellä laukan. Laukkavaihtuu hyvin, mutta joskus siinä tulee hieman ongelmaa. Jatkan oikeaan kierrokseen ja tulen diakonaalille ja kokeilen laukanvaihtoa kahdella askeleella. Ensimmäinen sarja onnistuu hyvin ja niin toinenkin. Päätän jatkaa vasenta laukkaa, joten vaihdan vielä kerran laukan. Laukkaan kierroksen vielä jä säätelen laukkaa. Sen jälkeen päätän lopettaa. Otan eteen alas taivutuksen ravissa ja siirrän käyntiin. Annan pitkän ohjan ja kiitän hevosta silittämällä sen lihaksikasta kaulaa.

Käveltyäni muutaman kierroksen hypähdän alas, löysään vyön ja nostan jalustimet. Kävelytän hevosen talliin ja otan siltä varusteet pois. Hoidan Scarletin yö kuntoon ja annan sille palkkioksi kuivattua leipää. Taputan Scarletia vielä kerran ja hyvästelen sen. Vien varusteet varustehuoneeseen ja laitan ne paikoilleen. Otan hyllyltä vielä nahan puhdistus aineen ja sienen ja huolittelen varusteet. Sen jälkeen lähden kotiin hyvillämielin siitä, että Scarlet on minun vuokrahevoseni.

Vastaus:

Kiva tarina, tykkäsin siitä paljon. Mielestäni kerroit hyvin mitä teit tallilla, tarpeeksi pitkästi mutta ei liian :D. Lisään heti Scarren päiväkirjaan :)
-C

Nimi: Adele

14.11.2014 14:43
Saavuin tallille litimärkänä. Saksan syksy on kyllä ihana! Astuin talliin ja huomasin että Cara oli ulkona… Se tarkoitti sitä että tamma ja minä olisimme molemmat litimärkiä. No syksy kuivaa minkä kastelee niinhän se sanonta menee. Eikö menekkin??

Hain Caran tarhasta. Nauroin melkein ääneen että se näyttää ihan uitetulta rotalta kunnes tajusin että ei kannata….Näytin nimittäin itse ihan samalta! Talliin päästyäni hain heti Caran harjaboxin ja rupesin harjaamaan sitä. Hetken päästä Ciara tuli talliin ja tervehti minua iloisesti. Juttelimme siinä hetken kunnes uskalsin kysyä että saanko mennä tänään puomeja ja kavaletteja. En tiedä oliko se järkevää Ciara näytti nimittäin niin järkyttyneeltä. Nainen seisoi hetken hiljaa kunnes sai sanan suustaan. Pitkän väittelyn jälkeen jatkoin Caran harjailua voitonriemuisena. Minulla oli niin hyvät perustelut että Ciara ei voinut kieltäytyä. Vartin kuluttua olin jo varustanut tamman ja oli aika lähteä töihin.

Nousin selkään jakkaralta Cara tuntui nimittäin siltä että se olisi kasvanut ainakin viisitoista senttiä edellisestä kerrasta. Kun pääsin selkään veti Cara kunnon pukit heti alkuun. Ajattelin että olikohan kavalettien meneminen ihan järkevää? No tulin siihen tulokseen että en jätä tilaisuutta jättämättä ja menen niitä kavaletteja vaikka henki menisi...tai ei ehkä ihan. Kun olin mennyt alkukäynnit rupesin taivuttelemaan Caraa ravissa. Tamma taipui hyvin enkä joutunut hirveästi tappelemaan se kanssa. Aloitin kolmikaarisen kiemurauran vasemmalta ja Cara tuntui jotenkin pelkäävän katsomon puoleisessa nurkassa jotain. Kun menin kolmannen kerran siitä ohi Cara lähti vähän lapasesta ja juoksi varmaan 100 km/h. Ainakin siltä se tuntui. Kun olin saanut tamman taas hallintaani jatkoin se taivuttelua rauhassa. Hetken päästä huomasin että Cara alkoi tiputtamaan päätään alaspäin. Cara meni hienossa peräänannossa. Sitten rupesin menemään kavaletteja. Cara meni niin hienosti että uskalsin ottaa jo laukkaa. Menin ensin laukkaa uralla niin että jokaisen sivun keskellä tein laukka voltin. Vaihdoin tehtävän niin että menin laukassa kahdeksikkoa ja vaihdoin tietenkin laukan aina maneesin keskellä. Cara ei ensin halunnut vaihtaa laukkaa ja kun näpäytin raipalla veti tamma pikku pukit. Laukan vaihtojen jälkeen siiryi taas puomeihin ja kavaletteihin. Laukkasin ensin kaksi puomia ja heti perään kavaletti. Cara meni upesti. Sitten tein kavaleteista pienen “jumppasarjan”. Tulin jumppasarjan molempin suuntiin. Sitten otin loppuravit taivuttelin tammaa sekä lyhensin ja pidensin askelia. Yhtäkkiä olikin jo loppukäyntien aika. Olipa tunti mennyt nopeasti. Olin tosi tyytyväinen Caraan jos pikku välikohtauksia ei otettu mukaan Tulin alas selästä ja lähdin kävelemään talliin.

Tallissa otin varusteet Caralta pois. Cara oli aika hikinen joten huuhtelin sen kylmällä vedellä. Laitoin tammalle kirkkaan oranssin vohveli loimen ja otin riimun pois päästä. Putsasin vielä varusteet ennen kotiin lähtöä. Sitten muistin että puomit ja sokeripalat olivat vielä maneesissa. Ja eikun takasin maneesille. Kun vihdoin olin valmis pääsin ajamaan kotiin.

Vastaus:

Voi ei, syksy on kyllä tosi masentavaa aikaa kun joka paikka on ihan kurassa! Ei sulla ja Caralla tainnut vissiin pahemmin mennäkään, ainakin näin kertomasi perusteella. Tykkäsin tosi paljon tästä tarinasta, tää oli juuri sopivan mittainen hevosen päiväkirjaan ja taidan mennäkin lisäämään tämän sinne :)
-Ciara

Nimi: Adele

09.10.2014 13:48
Ajoin kovaa vauhtia skootterillani Defectiveä kohti. Odotin innolla ensimmäistä vuokrauskertaani...vähän se kyllä myös pelotti Carasta on nimittäin puhuttu kaikenlaista. Sitten talli jo häämötti edessäni. Ajoin skootterin parkkiin ja nousin seisomaan. Talli oli todella kaunis. Niin kuin aina olin nimittäin käynyt Defessä aiemminkin. Kävelin löntystellen tallia kohti. Vasemmalla puolella oli pari tarhaa kahdessa niistä oli hevonen. Oikealla puolella talli. Käännyin talliin. Tallissa oli suuret karsinat. Osassa niistä seisoi hepo . Viimeisessä karsinassa seisoi Cara. Satulahuoneesta astui ulos tumma tukkainen nainen. Nainen tervehti ja sanoi olevansa Ciara. Ciara oli iloisen näköinen. Hän esitteli minulle paikat. Nainen antoi minulle Caran varusteet ja rupesin hoitamaan sitä.
Kun Cara oli valmis lähdin ratsastamaan. Cara oli aluksi vähän jäykkä mutta hyvällä lämmittelyllä tamma lämpeni. Menin kolmikaarista kiemurauraa ravissa ja Cara rupesi hermostumaan siihen samaan, joten vaihdoin tehtävän pääty-ympyrään. Cara meni ihan hyvin rentona ja kaula kaarella. Sitten rupesin laukkaamaan. Laukkasin ensin vähän reippaampaa ympyrällä. Hetken aikaa laukattuani reippaampaa rupesin kokoamaan laukkaa lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi. Cara rupesi kuumumaan aika paljon, joten kokosin laukkaa vielä lyhyemmäksi. Laukkasin vielä hetken kahdeksikkoa niin että kentän keskellä vaihdoin laukan. Se onnistui hyvin. Menin vielä loppuravit ja annoin Caralle pitkät ohjat ja lepokäynnin.
Omasta mielestäni tunti sujui hyvin. Olin tyytyväinen Caraan. Vein sen talliin otin varusteet pois ja huuhtaisin vedellä. Sanoin Ciaralle ja hevosille heipat ja lähdin ajamaan kotia päin.

Vastaus:

Kiva tarina! Cara vaikutti illalla vielä todella tyytyväisen näköiseltä joka on sille harvinaista, ilmeisesti se on saanut itselleen mukavan vuokraajan! Olisit voinut kertoa vielä vähän tarkemmin mitä teitte yms.
-Ciara

Tämä on virtuaalitalli ja jokainen hevonen on virtuaalihevonen.
This is a virtual stable, and every horse is a virtual horse.

©2019 Defective || virtuaalitalli - suntuubi.com